Muotoilijan päiväkirja: mistä Lippe sai alkunsa?

Lipellä on pian merkkipäivä! Kohta tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun perustin yrityksen. Ja minä täytän samaan aikaan 33-vuotta. Sen kunniaksi (ja ihan vaan siksi, että on hauskaa jakaa juttujani myös muille), ajattelin alkaa kirjoittaa tänne blogia!

Tässä ensimmäisessä päivityksessä kerron, miksi perustin yrityksen ja mikä minua on inspiroinut suunnittelemaan juuri tällaisia valaisimia.

Valmistuin teolliseksi muotoilijaksi keväällä 2024 ja aloin heti hakemaan alan töitä. Tein siinä sivussa aspa hommia teatterilla, mitä teen edelleenkin silloin tällöin, mutta oman alan töitä en onnistunut saamaan, eikä niitä ihan hirveästi ollut tarjollakaan. Se turhautti. Tietysti myös pelotti koko ajan, että menetän ammattitaitoni ja kukaan ei myöhemminkään ota minua töihin, koska minulla ei ole alan kokemusta. 

Olen aina ollut haaveilija, mutta myös tosi realisti, mitä tulee työelämään. Ajattelin jo opiskeluaikoina, että olisi mahtavaa olla yrittäjä ja suunnitella juuri sitä, mitä haluaa. Toisaalta taas mietin, että tuskin sillä itseään voisi elättää, tai minä en ainakaan siihen pysty. Omaa pystyvyyden kokemusta on aina hieman koetellut myös se, että en ole kokenut jotenkin sopivani tai kuuluvani mihinkään normiin ja olen tottunut kyseenalaistamaan omaa tekemistäni, koska oppiminen on ollut minulle aina haastavaa.

Päätin kuitenkin yrittää ja perustin Lipen. Pohdin ennen päätöstäni sitä, että alanko suunnittelemaan koruja vai valaisimia. Korut olivat ja ovat edelleen yksi suurimmista kiinnostuksen kohteistani suunnittelutyössä, mutta päähäni oli kehittynyt jo valmis idea opiskeluaikoina tietynlaisista valaisimista ja siitä, että haluaisin tehdä niitä akryylistä. Valitsin siis valaisimet ja ajattelin myös, että mikäpä minua estää suunnittelemasta myös jossain kohtaa korujakin, jos siltä tuntuu. (Opinnäytetyöksi suunnittelin koulussa muuten oman korusarjan ja ylläripylläri, nekin oli muovia.)

Akryyli kiinnosti minua materiaalina paljolti siksi, että sitä on saatavilla monissa eri sävyissä, se on kestävää ja suhteellisen helposti valmistettavissa. Minusta akryyli on myös tosi kaunis materiaali valaisimissa ja se fiilis, mikä siitä pinnasta tulee...

Suurin inspiraatio valaisimiini kumpusi siis lapsuudestani, eli 90-luvulta ja 2000-luvun alusta. Ja inspiroituneena tästä ajasta en miettinyt pelkästään sen ajana valaistusta, tai itseasiassa en ollenkaan, vaan mietin sitä fiilistä, joka silloin oli. Kaikki tuntui niin coolilta. Spaissarit, hajustetut geelikynät ja pyyhekumit, superpallot, marmorikuulat ja puhallettavat tuolit, kännykkäkorut ja vaihdettavat kuoret 3310 kännykkään. Voisin listata näitä ihania asioita tuolta ajalta loputtomiin! Mutta ensimmäisenä minulla tulee mieleen ysäriltä ja nollarilta värit ja läpinäkyvät muoviset asiat.

70-luvun estetiikka on ollut toinen ohjuri. En halunnut, että joudun valitsemaan jotenkin jomman kumman näistä aikakausista, vaan halusin tuoda molemmista elementtejä mukaan suunnitteluuni. 70-luvun värit, arkkitehtuuri ja sisustus on pinnalla nyt, ja toki ne minuakin puhuttelee. Pidän sen ajan näyttävyydestä.

Näistä elementeistä ja tästä nostalgiatripistä inspiroituneena suunnittelin ensin Origins-malliston, jossa valaisimien materiaalina on käytetty Satinice akryyliä, joka on avaruudellisen läpinäkyvää ja pinta hieman kimaltelevaa valossa. Muodot näissä kaikissa valaisimissa on suhteellisen näyttäviä, koska halusin, että valaisimet eivät ole neutraaleja, vaan oikeita sisustuksellisia elementtejä, jotka saavat herättää mielipiteitä. Tästä tuli juuri sitä coolia fiilistä, jota koin asioista lapsena.

Minimallistoon halusin mukaan enemmän retrovärejä ja söpöyttä. Halusin myös monipuolistaa valikoimaa niin, että valaisimia olisi saatavilla pieniä ja isoja, värillisiä ja neutraalimpia. Mallistojen valaisimilla on myös omat tarinansa, mutta niistä voin kertoa myöhemmin jossain toisessa postauksessa.

Loppuun tulee kollaasi asioista, joista tulee ihana fiilis. <3 Ja innokas tuleva muotoilualan yrittäjä ekana koulupäivänä 2000-luvun alussa!